Many EU funded projects have grasped the idea to involve different stakeholder groups into the project execution. The multi-actor approach and quadruple helix model have became a real tool and concept for project managers.
The idea is to promote diverse stakeholder groups participation into project planning and implementation. Stakeholders provide insights and feedback to project execution. They guide it as an local Advisory Board. When it comes the time to exploit the project results, the active and powerful stakeholder members become agents and ambassadors to amplify project activities on replication and exploitation of results.
In the INTERREG Baltic Sea Region project Change(K)Now! we aim to impact on food packaging practices in the institutional catering value chain.
The value chain mapping (see the pic below) assists to identify the relevant stakeholder members who have interest of and power to influence on the institutional catering value chain. In the project we explore the material- and associated information processes, as well as we aim to grasp the overall management principles and policies associated to the institutional catering value chain.
The value chain map of the institutional catering in Lahti primary schools and kindergarten, 2024
The project team together with stakeholders has defined the following Circular Economy goals for the value chain of the institutional catering in Lahti primary schools and kindergarten.
Ronald Ssembajwe |GIS/RS Specialist | Makerere University | +256-706-469640 |ronaldnazirite@gmail.com
The study which is conducted by a young scientists Mr Ronald Ssembajwe proofs the concept: it’s possible to locate dumpsites, particularly large and illegal ones, in Sierra Leone in Freetown district using open source satellite data. In addition it’s proven that it’s possible to monitor methane emissions directly from dumping sites.
This study has received the funding from the Ministry of Foreign Affairs of Finland and Finnpartnership programme under grant agreement No. UHA2023-000504 – Freetown Waste Management Transition 2035 Towards Circular Economy. The grant has been addressed to Smart & Lean Hub Oy, Finland, which has ordered this study.
Tuula Löytty1, Sami Rantamäki2, Hannamaija Fontell2, Kalle Karlsson1
1Smart & Lean Hub Oy, Finland2
Biolan Oy, Finland
Abstract
Background: Finnish policymakers issued a new community waste law in 2022. The municipalities launch the law implementation and are responsible for the supervision. The law aims to increase households’ food waste recycling.
Problem: The waste law implementation and supervision increase authorities’ workload and public costs. Public servants manage the households’ compost register and carry out compost audits on-site.
The challenge: The challenge is to put in place the new waste management law with the lowest public costs.
Purpose: The research addresses the validation of the pioneering IT solution. The IT solution promotes households’ bio composting and aims to ease waste management authorities’ workload by fostering eGovernment.
Methods: The intervention is to deliver the IoT-sensor-equipped bio composter and associated applications. The research applies a mission-oriented approach. It establishes a place-based, multi-actor, participatory, and open innovation testbed at Living Lab. It leverages the Lean Startup process and SWOT analysis. The research method complies with Responsible Research and Innovation principles.
Conclusions: The IoT-sensor-equipped bio-composter is a feasible solution. Municipality waste management authorities consider the IoT-sensor-equipped solution not beneficial from their perspective. The eGovernment strategy is not a driver in this case. Remote bio composter mapping and monitoring could be a future tool for real estate maintenance companies.
Key words
legislation, municipality, food waste, recycling, bio composter, Living Lab, Internet of Things, eGovernment, city region food systems
The international journal AGRIS on-line Papers in Economics and Informatics is a scholarly open access, blind peer-reviewed by two reviewers, interdisciplinary, and fully refereed scientific journal.
AGRIS on-line Papers in Economics and Informatics accepted to publish our paper. The journal is no. 3/2023, September.
Tämän blogin on kirjoittanut Tiina Manninen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Aloitin hajuttoman kompostoinnin innoissani kesälomani jälkeen heinäkuun puolivälissä. Olin katsellut jo kevään puutarhamessuilla, josko hommaisi pöntöt ja rouheet messuhintaan mutta käteen tarttui lähinnä kukkasipuleita. Kaihoissani kuitenkin katselin naapurin rehevää puutarhaa. Hän aloitti bokashin jo edellisenä vuonna ja on asiasta kovin innoisaan ja siitä se into pikkuhiljaa tarttui. Suurin hyöty ja enisijainen motiivi tietysti on ja oli jätteen määrän vähentäminen ja sitä kautta rahan säästö.
Olikin ihana ylläri päästä koeryhmään, asiaa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Uskomatonta nähdä kuinka paljon vähemmän sekajätettä nyt tulee kun kaikki biohajoava menee bokashiin. Itelläni ei tosiaan ollut vielä hommattuna perinteistä kompostia, se kun tuppaa haisemaan niin olen jotenkin vältellyt sen laittamista, häpeäkseni tunnustan asian.
Bokashoinnin aloittamisen jälkeen välittömästi näytti tapahtuvan aivoissani jotain. Sellaista, että ensinnäkin kiinnittää huomioita jätteen määrään, toisekseen miettii ruuanlaittotapaa, jotta siitä tulisi mahdollisimman vähän jätettä -koska niitä jämiä nyt ei vain enää heitetä sekajätteeseen kuten ennen, tämän teroitin teinillekin. Luulin olevani jo aika tarkka keittiössä. Meillä ei mene ruokaa roskiin muutenkaan juuri ollenkaan, kaikki syödään tai jatkojalostetaan. Esim. kun teen mehua niin siitä jäävä kuitu mehustimen reunoilla menee gluteenittomaan leipään massaksi. Jääkaappiin jäävät juustonkannikat menevät koiran maku/koulutuspaloiksi jne. Perunaa emme syö joten sen kuoria ei tule. Koirataloudessa on yllättävän helppoa kun kurkun ja paprikan ym jämät menevät parempiin suihin. Käyttämäni kasvikset ovat lähes aina luomua niin kuoretkin voi antaa koiralle. No, kyllä sinne bokashiin sitten kuitenkin alkoi jätettä tulla, hitaammin kuitenkin kuin luulin. Kesäaikana ei paljoakaan juureksia tullut käytettyä joten sitruunan ja mintun jämät makuvesistä ja salatinkannat alkoivat pikkuhiljaa täyttää sankoa. (video liitteenä) Uskomattoman paljon tuonne pikkuruiseen sankoon menee tavaraa, väliin hiiltä ja rouhetta, vau! Nestettä tuli tasaiseen tahtiin ja kukat saivat ravinetta. Kivaa puuhastelua vaikka muu perhe ei niin innoissaan asiasta olekaan, olisi vain pitänyt aloittaa heti sankot saatuani jottei kesä olisi loppunut kesken ja ulkona olisi lämpöä multatehtaalle. Ja huopatossut pitää kyllä laittaa sankon pohjalle, se muuten raapii mukavasti puulattian kun on niin painava 😀
Innolla odotan ensi kesää ja uutta multaa syntyväksi. Mahdottoman iso kiitos tälle kokeilulle ja Cities 030 hankeelle.
Lahti Living Lab bokashi kokeilun satoa. Videon kuvannut Tiina Manninen.
Tämän blogin on kirjoittanut Satu Salkunen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Olin ollut kiinnostunut bokashoinnista jo pidemmän aikaa, mutta olin ollut hieman skeptinen siinä suhteessa, että jaksaisinko perehtyä kaikkiin aineisiin ja tulisiko sitä sitten tehtyä kuitenkaan kunnolla.
Lisäksi alkuinvestoinnin suuruus hirvitti, jos bokashointi ei sitten ottaisikaan niin sanotusti tuulta purjeisiinsa. Olin siis onnellinen, kun tarjoutui tämä mahdollisuus kokeilla testiryhmän mukana, miten bokashointi taloudessamme sujuisi.
Aloitin innokkaasti, hain heti ensimmäisenä ämpärit, luin ja tutkin asiaa. Ymmärsin, ettei kyse olekaan välttämättä niin monimutkaisesta prosessista, kuin olin pelännyt. Aloin pilkkoa biojätteet pienemmiksi kuin aikaisemmin, ja keräsin ne yhteen astiaan päivän aikana, ja tyhjensin sen sitten illalla bokashointiämpäriin ja ripottelin tarvittavat rouheet päälle. Alku sujui mainiosti ja jaksoin pilkko biojätteitä. Ensimmäinen kompastuskivemme tuli siinä, että perheessä on 2 esiteiniä, joille en tullut heti alusta asti opettaneeksi bokashointia. Virhe. Biojäteämpäri täyttyi kesän aikana isoilla jätteillä, ja eihän niitä sitten huvittanut pilkkoa itsekään pienemmiksi, ja alkoi tapahtua “ohivuotoa” tavalliseen lämpökompostoriin.
Mietin jo, että pitääkö tämä testaus luovuttaa, mutta sitten hoksasin, että bokashointiämpärithän tulee muhituttaa jonkin aikaa ennen multatehtaaseen laittamista joka tapauksessa, joten vahinkoa ei sinällään ole tullut. Jätin siis ekan ämpärin muhimaan, vaikka se olikin vielä vajaa, kun sitä ei ollut availtu vähään aikaan. Meni pidemmän aikaa, että aika ja kärsivällisyys ei riittänyt ottaa oppituokiota lasten kanssa, joten meillä mentiin hieman hybridimallilla, osa päätyi bokashointiin ja osa lämpökompostoriin. Tuo biojäteastian tyhjentäminen lämpökompostoriinkaan kun ei ole kuitenkaan kenenkään lempihommaa perheessä, otimme nyt opetustuokion, ja opetin loputkin perheestä bokashoinnin saloihin. Talvella kun biojätteiden kärrääminen kompostoriin kiinnostaa ketään vielä vähemmän, vaikka normaali kompostointi onkin ollut perheen rutiini jo ennen lasten syntymää.
Nyt sujuu paljon kivemmin biojätteiden kanssa, kun lapsetkin tietää homman, ja iltaisin tyhjennän vain bokashisankoon biojätteet ja lisään rouheet. Ensimmäinen multatehdas on muhimassa, näyttää toistaiseksi siltä, että hyvää multaa on tulossa! On ihanaa, kun biojätteet ei haise keittiössä, eikä niitä kerry odottamaan kompostiin vientiä useita kippoja tai kuppeja, vaan iltaisin voi vaan tyhjentää bokashiin kaikki, ja taas on tyhjä astia seuraavaa päivää varten!
Kenelle bokashointi sopii? Kenelle tahansa, joka viitsii hieman perehtyä bokashin menetelmiin, ja erityisesti niille, jotka ovat hajuherkkiä eivätkä siedä turhia tuoksuja (tai banaanikärpäsiä :D) ympärillään.
Tämän blogin on kirjoittanut Jaana Martikainen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Amatööristä bokashoijaksi – multaa banaaninkuorista ja kahvinporoista?
Reilun kolmen kuukauden kokeilun aikana ehdin juuri ja juuri käsittelemään yhden bokashiastiallisen biojätettä bokashointipakkauksen avaamisesta multatehtaan tyhjentämiseen. Hitainta oli täyttää 16 litran bokashiastiaa kahden hengen taloudessa. Biojätteen hapattaminen ja multatehtailu sujuivat sen sijaan nopeasti, kumpikin noin kahdessa viikossa.
Bokashiin vai biojäteastiaan
Ruokahävikkiä kahden hengen taloudessa tuli ilahduttavan vähän. Vasta lähes kahden kuukauden täyttämisen jälkeen jouduin laittamaan astiaan homehtumaan päässyttä leipää. Vähän kärjistettynä astiaan tuntui päätyvän enimmäkseen banaaninkuoria ja kahvinporoja. Syntyvän jätteen määrää kuvaa, että kahden hengen taloudessa kuitenkin vain toinen juo kahvia. Bokashoitavaksi päätyi pääasiassa kasviperäisiä jätteitä ja jännitystä aiheuttivat savukalan jäänteet, joiden odotin tuoksahtavan astiassa. Mutta ei suinkaan: sinne ne katosivat hajuttomasti muun jätteen joukkoon.
Bokashiastian ihanteellinen täyttötahti olisi varmaan vähän ripeämpi kuin kokeilussa toteutunut, sillä täyttämisessä oli ajoittain useampi välipäivä. Astian hidas täyttyminen ei kuitenkaan aiheuttanut haju- tai muita haittoja. Onneksi on pieni takapiha ja keittiössä syntyvien jätteiden lisäksi mukaan kitkin esimerkiksi voikukkia, jotta bokashiin olisi jotain täytettä.
Kokeilun aikana vain kananluut päätyivät taloyhtiön biojäteastiaan, käytännössä kaikki muu meni bokashiin. Kokeilun aikana järjestetyssä tilaisuudessa tosin opin, että pehmopaperit, kuten nessut, sekä jäätelötikut voi laittaa biojäteastiaan. Toimivat kuulemani mukaan hyvänä kuivikkeena biojätteen joukossa. Lisäksi kahvinkeitosta jää jätteeksi suodatinpussit, joita en laittanut bokashiin. Taloyhtiön biojäteastialle on siis yhä käyttöä.
Multaa muuttolaatikosta
Multatehtaan perustin vessan nurkkaan muuttolaatikkoon, nätisti siihen bokashiastian viereen. Kätevintä tehdas olisi laittaa pihalle, mutta kaupunkitakapihalla vipeltää kaikenlaista jyrsijää ynnä muuta eikä minulla ole täysin jyrsijäsuojattua astiaa, joten sisätehdas kuulosti paremmalta ratkaisulta. Sitä se olikin – kunhan hautasin pintaan asti sojottamaan jääneen korren myös multaan. Yllättävän paljon hajua irtosi tuosta rikkaruohon varresta.
Multatehdasta tehdessä isolta tuntunut bokashiastia tuntui vielä isommalta. Piti kaivella aika paljon multaa ja saada sekä mullat että hapattuneet jätteet sekoitettua samaan laatikkoon sotkematta kovin paljon samalla. Pienempi bokashimäärä olisi helpompi käsitellä ainakin sisätiloissa.
Sisällä olevaa multatehdasta oli kuitenkin antoisaa tarkkailla. Laatikon kyljet tuntuivat muutaman päivän ajan lämpimiltä. Ei mitenkään kuumilta, mutta käteen selvästi lämpimiltä. Muutaman päivän jälkeen lämpö laski, eikä bokashista ole lisälämmittimeksi talvipakkasille. Multaantuminen oli hämmentävän nopeaa ja todellakin vain hieman yli kahden viikon jälkeen multatehdas oli työnsä tehnyt. Tuloksena oli muhevaa multaa ja joukosta erotti oikeastaan vain kananmunankuoren palasia.
Takapihalla
Kokeilusta sai osansa myös takapihan viljelylaatikko. Koin kuitenkin vähän hankalaksi taiteilla bokashinesteellä terästetyn kasteluveden kanssa, koska kastelu pitäisi tähdätä vain multaan, ei lainkaan lehdille. Tämän vuoksi pinaattia en kastellut näillä nesteillä lainkaan, valkosipulit ehtivät nauttia muutaman annoksen ja suurimman osan valutin kesäkurpitsalle ja porkkanoille. Kesäkurpitsa kukkii muuten lokakuussa edelleen ja yhä sieltä pukkaa syötävää. Myös porkkanoista tuli tuhteja.
Rusakoita neste ei ainakaan häirinnyt, sillä yksi pitkäkorva jäi kiinni valkosipulirivien välistä. Yhtä valkosipulin vartta oli maisteltu. Pitkäkorvien vuoksi on myös vaikea sanoa, miten punajuuri hyötyi tästä ravinteikkaasta kastelusta, sillä punajuurien naatit katosivat parempiin suihin.
Kokeilu kannustaa jatkamaan
Bokashikokeilun parasta antia on ollut mainiona tukena ja oppaana toiminut WhatsApp-ryhmä. Puuhassa nopeammin edenneiden kysymyksistä sai hyviä vinkkejä omaan, hitaammin edenneeseen projektiin. Pieni yhteisöllisyys oli se tuuppaus, jonka itse tarvitsin bokashoinnin aloittamiseen.
Minulta olisi jäänyt bokashi kokeilematta, jos ei olisi paikkaa eli takapihaa, jossa hyödyntää tuotoksia. Myös astioiden sijoittelu ja multatehtailu voi tuottaa haasteita, jos tilaa on vähän. Tällä hetkellä en saa multatehdasta fiksusti ulos suojaan sateelta ja jyrsijöiltä, joten koko prosessi tapahtuu sisällä. Multatehtaan perustaminen sisällä oli melkoista taiteilua. Kovin usein tehdasta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, joten tämän kanssa pärjännee.
Innostus ja kiinnostus bokashiin kantoi koko kokeilun ajan, eikä homma loppunut pilotin päättymiseen. Toinen astia on jo hyvää vauhtia täyttymässä, joskin bokashointi talven yli vielä arveluttaa: mihin sullon ja tyhjennän multatehtaan? Ehkä tässä vaiheessa vielä isolta tuntunut bokashiastia puolustaa paikkaansa ja tehtailla voi sitten keväämmällä. Kokeilun tulokset näkyvät toivottavasti myös ensi kesänä viljelylaatikon sadonkorjuun aikaan.
Tämän blogin on kirjoittanut Reetta Suominen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Olen asunut melkein koko elämäni taloyhtiöissä, joissa kierrätys on otettu hyvin huomioon. Helppoa ja mukavaa, itse vaan jaksat lajitella oikeaan saaviin. Tänä vuonna muutin omakotitaloon, jossa ei ole koskaan ollut biojätteen kompostointi mahdollisuutta. Olin tästä jopa hieman järkyttynyt, koska biojätteen laitto sekajätteen sekaan tuntui erittäin väärältä. Muuton yhteydessä kuluja oli aivan älyttömästi ja ensimmäisenä hankintalistalla ei ollut kompostoria. Silmiini osui mahdollisuus osallistua bokashointi kokeiluun ja kiinnostukseni heräsi, en ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut moisesta. Lähdin mukaan puhtaasti siitä syystä, että halusin hyödyntää biojätteet enkä heittää niitä roskiin.
Perehdyin bokashointiin hankkeen tarjoamista tietolähteistä ja etsin muutakin tietoa. Aloitus tuntui hieman haastavalta ja se venyikin kesälomareissun vuoksi. Aluksi tuntui, että miten näitä biojätteitä voi pitää sisällä, lämpösessä, eikö tämä homehdu aivan täysin? Kokemusta kun oli avoimista biojäteastioista, joita joskus tullut vietyä turhan harvoin. Uskalsin kuitenkin aloittaa kokeilun, eikä aloituksen vaikeus ollut esteenä.
Bokashointi eteni hyvin. Astiaa pidettiin varastohuoneessa, joka taisi olla hieman turhan lämmin ja hajuhaittaa ilmeni jonkin verran. Olen hieman suuripiirteinen ihminen, enkä jaksa aina miettiä kuinka paljon jätettä on suhteessa rouheeseen. Rouheen ja hiilen suhde jätteisiin on jäänyt hieman epäselväksi, roiskaisu päälle. En ole myöskään jaksanut pilkkoa biomateriaalia kovin pieneksi, joka edesauttaisi prosessia.
Kesä eteni ja aina välillä tuli käytyä kokeilemassa, että joko sitä fermentointilitkua on alkanut erittymään. Aika monta kertaa kävin kokeilemassa, kunnes noin 8 viikon muhittamisen jälkeen mitta-astian pohjalle lirahti nestettä. Ensimmäiset nesteet käytin kesäkukkien lannoitukseen kasteluveden mukana. Tässä annostuksessa olin tarkka, en halunnut myrkyttää kasveja.
Pidemmän ajan kuluessa ämpäri tuotti useita mittoja fermentointinestettä. Käytin ne pääsääntöisesti puutarhan kastelussa ravintoaineina. Tomaatit ainakin tykkäsivät! Kokeilin myös putken avausta, mutta sen toimivuudesta ei tietoa. Kamalan hajun sai ainakin aikaiseksi kodinhoitohuoneeseen.
Oli aika keksiä, mitä bokashoidulle materaalille tekisi. Multatehdas kuulosti sitten kuitenki vaikealta ja tähän vaiheeseen oikeastaan oma bokashointi-intoni typpäsi. Olen aloitteleva omakotiasuja, joka juuri ja juuri tunnistaa puutarhassa olevat kasvit. Se, että osaisin vielä hoitaakin niitä on vähän vaiheessa. Tuntui vaikealta alkaa väsäilemään multatehdasta, kun perushommatkaan eivät vielä suju. En ehkä ollut ajatellut tätä vaihetta käytännössä niin pitkälle. Kivahan sitä jätettä oli keräillä, mutta jatkojalostus olikin eri asia.
Päädyimme siis ostamaan lämpökompostorin. Ilmoitus biojätteen lajittelusta on tehty kunnalle ja sekajätteen tyhjennysväliä pidennetty. Dumppasin jo fermentoituneet biojätteet lämpökompostoriin. Siitä komposti sai hyvät lähtökohdat prosessin käynnistykseen.
Tässä vaiheessa bokashointiastiat eivät olleet enää käytössä. Innostus laski. Kunnes tuli ensimmäinen yhteinen tapaaminen, jossa jaettiin kokemuksia ja sain kuulla, että bokashointi kannattaa lämpökompostoinnista huolimatta. Mielestäni näitä tapaamisia voisi olla esimerkiksi ihan alussa ja joskus keskivaiheilla kokeilua. Whatsapp ryhmä oli hyvä tuki, mutta sain ehdottomasti enemmän innostusta kokeiluun lähitapaamisesta.
Kaikki keinot materiaalien jatko käyttöön ovat ehdottomasti tervetulleita. En ollut koskaan ajatellut biojätteen potentiaalia bokashoinnin kautta. Lisäksi oli hyvä kuulla Salpakierron edustajalta biojätteen kierrätyksestä ja hyödyntämisestä Päijät-Hämeen alueella. Minusta tuntuu, että täällä oikeasti yritetään saada materiaalit mahdollisimman hyvin jatkokäyttöön.
Tällä hetkellä bokashointi on tauolla, mutta uskon palaavani sen pariin vielä pian. Varmaan viimeistään kun lämpökompostori lopettaa toimintansa sään viiletessä ja fermentointilitkulla saisi sen herätettyä. Kokeilu on ollut kaiken kaikkiaan positiivinen ja olen yrittänyt jakaa ilosanomaa muillekin. Läheiseni on innokas tomaatinviljelijä ja voisin kannustaa häntä kokeilemaan bokashointia ensi kesänä. Yhteinen kokemus lannoitteen toimivuudesta olisi mukava jakaa.
Tämän blogin on kirjoittanut Jaana Martikainen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Eläminen ympäristö huomioiden on ollut aina minulle tärkeää. Joissakin arjen asioissa ympäristön huomioiminen on helpompaa kuin toisissa. Jätteiden kierrättäminen varsinkin kaupunkialueella on minusta ollut varsin helppo tapa tehdä ympäristötekoja: riittää, kun lajittelee jätteitä eri astioihin kotipihassa ja joku kuljettaa jätteet pois silmistä. Jätteiden käsittely ei toki ole ratkaisu ylettömään kuluttamiseen ja syntyvän jätteen määrä sekä siihen vaikuttaminen on ihan oma juttunsa. Taatusti myös omassa arjessa on varaa parantaa ja huomioida oman toiminnan vaikutukset ympäristöön ja nykyisin myös ilmastoon aiempaa paremmin.
Pieni kaupunkitakapiha ja viljelylaatikko ovat herättäneet kiinnostukseni biojätteiden hyödyntämiseen omassa pihassa. Taloyhtiössä toki kierrätetään biojätteet – ja kuusi muuta jätejaetta – mutta olisihan se mainiota hyödyntää jätteet omalla pihalla. Samalla vähenisi tarve tuoda pihaan multaa tai lannoitetta muualta. Viljelylaatikon multa kun tuppaa hupenevan ja varsinkin keväällä mullan pinta näyttää aina vajonneen edellisvuodesta.
Kahden hengen taloudessa tavallinen komposti tuntuu kovin massiiviselta, eikä iso kompostori oikeastaan ole kovin viehättävä näky pienessä pihassa. Ainakin mielikuvani kotikompostista on melko iso ja jykevä astia, jonne eivät haittaeläimet pääse. Minulla ei ole kokemusta perinteisestä kompostoinnista, joten joka tapauksessa tässä ollaan uuden äärellä. Jätteiden lajittelussa sen sijaan olen jo vähintäänkin kokenut.
Lahdessa on kierrätetty kotitalouksien jätteitä monipuolisesti jo viime vuosituhannella ja jätteiden lajittelu eri astioihin on tuttua sieltä asti. Muistan yhä kokemani järkytyksen, kun opiskelupaikkakunnalla 2000-luvun alussa jätteistä lajiteltiin vain bio- ja sekajäte sekä keräyspaperi. Mikä kulttuurishokki valveutuneelle yliopisto-opiskelijalle, joka oli tottunut lajittelemaan aiemmin pari muutakin jaetta taloyhtiön astioihin.
Ennen tätä kokeilua olin jo tutkaillut bokashia jopa rautakaupan hyllyllä muun asioinnin ohella ja lueskellut aiheesta. Selvittely ja tutkailu ei ollut kuitenkaan johtanut toimintaan, vaan jäänyt vain pohdiskelun asteelle. Siksi mahdollisuus osallistua bokashikokeiluun ja saada vinkkejä sekä tukea puuhaan, oli mahdollisuus, jota ei kannattanut jättää käyttämättä. Bokashissa kiinnostaa pienen biojätemäärän kohtuullisen vaivaton ja hajuton käsittely kotona. Myös prosessin nopeus viehättää verrattuna tavalliseen kompostiin.
Bokashikokeilussa kiinnostaa paitsi oma takapiha, myös biojätteen käsittely ja keräys asuinalueilla. Esimerkiksi kapealla kotikadullani käy useita eri jäteautoja hakemassa eri jätteitä, eri pihoista ja eri päivinä. Uudistunut jätelaki tuonee tähän helpotusta, kun suurin osa jätekuljetuksista kilpailutetaan jatkossa keskitetysti jokaisen taloyhtiön tai kotitalouden oman järjestelyn sijaan. Josko sitten sama auto koukkisi yhteen kyytiin esimerkiksi kotikadun kaikki kartongit. Kuten perinteinen kompostointi, myös bokashointi vähentäisi tarvetta biojätteiden kuljettamiselle. Raskaiden ajoneuvojen ajelu kotikadulla vähenisi, mikä olisi parempi ilmastolle ja tekisi myös arjen liikkumisesta turvallisempaa.
Näillä pohdinnoilla lähdin täyttämään ensimmäistä bokashiastiaa.
