Tag: biomass

Tämän blogin on kirjoittanut Tiina Manninen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.

Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).

Aloitin hajuttoman kompostoinnin innoissani kesälomani jälkeen heinäkuun puolivälissä. Olin katsellut jo kevään puutarhamessuilla, josko hommaisi pöntöt ja rouheet messuhintaan mutta käteen tarttui lähinnä kukkasipuleita. Kaihoissani  kuitenkin katselin naapurin rehevää puutarhaa. Hän aloitti bokashin jo edellisenä vuonna ja on asiasta kovin innoisaan ja siitä se into pikkuhiljaa tarttui. Suurin hyöty  ja enisijainen motiivi tietysti on ja oli jätteen määrän vähentäminen ja sitä kautta rahan säästö.

Olikin ihana ylläri päästä koeryhmään, asiaa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Uskomatonta  nähdä kuinka paljon vähemmän sekajätettä nyt tulee kun kaikki biohajoava menee bokashiin. Itelläni ei tosiaan ollut vielä hommattuna perinteistä kompostia, se kun tuppaa haisemaan niin olen jotenkin vältellyt sen laittamista, häpeäkseni tunnustan asian.

Bokashoinnin aloittamisen jälkeen välittömästi näytti tapahtuvan aivoissani jotain.  Sellaista, että ensinnäkin kiinnittää huomioita jätteen määrään, toisekseen miettii ruuanlaittotapaa, jotta siitä tulisi mahdollisimman vähän jätettä -koska niitä jämiä nyt ei vain enää heitetä sekajätteeseen kuten ennen, tämän teroitin teinillekin. Luulin olevani jo aika tarkka keittiössä. Meillä ei mene ruokaa roskiin muutenkaan juuri ollenkaan, kaikki syödään tai jatkojalostetaan. Esim. kun teen mehua niin siitä jäävä kuitu mehustimen reunoilla menee gluteenittomaan leipään massaksi. Jääkaappiin jäävät juustonkannikat menevät koiran maku/koulutuspaloiksi jne. Perunaa emme syö joten sen kuoria ei tule. Koirataloudessa  on yllättävän helppoa kun kurkun ja paprikan  ym jämät menevät parempiin suihin. Käyttämäni kasvikset ovat lähes aina luomua niin kuoretkin voi antaa koiralle. No, kyllä sinne bokashiin sitten kuitenkin alkoi jätettä tulla, hitaammin kuitenkin kuin luulin. Kesäaikana ei paljoakaan juureksia tullut käytettyä joten sitruunan ja mintun jämät makuvesistä ja salatinkannat alkoivat pikkuhiljaa täyttää sankoa. (video liitteenä) Uskomattoman paljon tuonne pikkuruiseen sankoon menee tavaraa, väliin hiiltä ja rouhetta, vau! Nestettä tuli tasaiseen tahtiin ja kukat saivat ravinetta. Kivaa puuhastelua vaikka muu perhe ei niin innoissaan asiasta olekaan, olisi vain pitänyt aloittaa heti sankot saatuani jottei kesä olisi loppunut kesken ja ulkona olisi lämpöä multatehtaalle. Ja huopatossut pitää kyllä laittaa sankon pohjalle, se muuten raapii mukavasti puulattian kun on niin painava 😀

Innolla odotan ensi kesää ja uutta multaa syntyväksi. Mahdottoman iso kiitos tälle kokeilulle ja Cities 030 hankeelle.

Lahti Living Lab bokashi kokeilun satoa. Videon kuvannut Tiina Manninen.

Tämän blogin on kirjoittanut Satu Salkunen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.

Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).

Olin ollut kiinnostunut bokashoinnista jo pidemmän aikaa, mutta olin ollut hieman skeptinen siinä suhteessa, että jaksaisinko perehtyä kaikkiin aineisiin ja tulisiko sitä sitten tehtyä kuitenkaan kunnolla.

Lisäksi alkuinvestoinnin suuruus hirvitti, jos bokashointi ei sitten ottaisikaan niin sanotusti tuulta purjeisiinsa. Olin siis onnellinen, kun tarjoutui tämä mahdollisuus kokeilla testiryhmän mukana, miten bokashointi taloudessamme sujuisi. 

Aloitin innokkaasti, hain heti ensimmäisenä ämpärit, luin ja tutkin asiaa. Ymmärsin, ettei kyse olekaan välttämättä niin monimutkaisesta prosessista, kuin olin pelännyt. Aloin pilkkoa biojätteet pienemmiksi kuin aikaisemmin, ja keräsin ne yhteen astiaan päivän aikana, ja tyhjensin sen sitten illalla bokashointiämpäriin ja ripottelin tarvittavat rouheet päälle. Alku sujui mainiosti ja jaksoin pilkko biojätteitä. Ensimmäinen kompastuskivemme tuli siinä, että perheessä on 2 esiteiniä, joille en tullut heti alusta asti opettaneeksi bokashointia. Virhe. Biojäteämpäri täyttyi kesän aikana isoilla jätteillä, ja eihän niitä sitten huvittanut pilkkoa itsekään pienemmiksi, ja alkoi tapahtua “ohivuotoa” tavalliseen lämpökompostoriin. 

Mietin jo, että pitääkö tämä testaus luovuttaa, mutta sitten hoksasin, että bokashointiämpärithän tulee muhituttaa jonkin aikaa ennen multatehtaaseen laittamista joka tapauksessa, joten vahinkoa ei sinällään ole tullut. Jätin siis ekan ämpärin muhimaan, vaikka se olikin vielä vajaa, kun sitä ei ollut availtu vähään aikaan. Meni pidemmän aikaa, että aika ja kärsivällisyys ei riittänyt ottaa oppituokiota lasten kanssa, joten meillä mentiin hieman hybridimallilla, osa päätyi bokashointiin ja osa lämpökompostoriin.  Tuo biojäteastian tyhjentäminen lämpökompostoriinkaan kun ei ole kuitenkaan kenenkään lempihommaa perheessä, otimme nyt opetustuokion, ja opetin loputkin perheestä bokashoinnin saloihin. Talvella kun biojätteiden kärrääminen kompostoriin kiinnostaa ketään vielä vähemmän, vaikka normaali kompostointi onkin ollut perheen rutiini jo ennen lasten syntymää.  ​

Nyt sujuu paljon kivemmin biojätteiden kanssa, kun lapsetkin tietää homman, ja iltaisin tyhjennän vain bokashisankoon biojätteet ja lisään rouheet. Ensimmäinen multatehdas on muhimassa, näyttää toistaiseksi siltä, että hyvää multaa on tulossa! On ihanaa, kun biojätteet ei haise keittiössä, eikä niitä kerry odottamaan kompostiin vientiä useita kippoja tai kuppeja, vaan iltaisin voi vaan tyhjentää bokashiin kaikki, ja taas on tyhjä astia seuraavaa päivää varten! 

Kenelle bokashointi sopii? Kenelle tahansa, joka viitsii hieman perehtyä bokashin menetelmiin, ja erityisesti niille, jotka ovat hajuherkkiä eivätkä siedä turhia tuoksuja (tai banaanikärpäsiä :D) ympärillään. 

Tämän blogin on kirjoittanut Jaana Martikainen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.

Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).

Amatööristä bokashoijaksi – multaa banaaninkuorista ja kahvinporoista?

Reilun kolmen kuukauden kokeilun aikana ehdin juuri ja juuri käsittelemään yhden bokashiastiallisen biojätettä bokashointipakkauksen avaamisesta multatehtaan tyhjentämiseen. Hitainta oli täyttää 16 litran bokashiastiaa kahden hengen taloudessa. Biojätteen hapattaminen ja multatehtailu sujuivat sen sijaan nopeasti, kumpikin noin kahdessa viikossa.

Bokashiin vai biojäteastiaan

Ruokahävikkiä kahden hengen taloudessa tuli ilahduttavan vähän. Vasta lähes kahden kuukauden täyttämisen jälkeen jouduin laittamaan astiaan homehtumaan päässyttä leipää. Vähän kärjistettynä astiaan tuntui päätyvän enimmäkseen banaaninkuoria ja kahvinporoja. Syntyvän jätteen määrää kuvaa, että kahden hengen taloudessa kuitenkin vain toinen juo kahvia. Bokashoitavaksi päätyi pääasiassa kasviperäisiä jätteitä ja jännitystä aiheuttivat savukalan jäänteet, joiden odotin tuoksahtavan astiassa. Mutta ei suinkaan: sinne ne katosivat hajuttomasti muun jätteen joukkoon.

Bokashiastian ihanteellinen täyttötahti olisi varmaan vähän ripeämpi kuin kokeilussa toteutunut, sillä täyttämisessä oli ajoittain useampi välipäivä. Astian hidas täyttyminen ei kuitenkaan aiheuttanut haju- tai muita haittoja. Onneksi on pieni takapiha ja keittiössä syntyvien jätteiden lisäksi mukaan kitkin esimerkiksi voikukkia, jotta bokashiin olisi jotain täytettä.

Kokeilun aikana vain kananluut päätyivät taloyhtiön biojäteastiaan, käytännössä kaikki muu meni bokashiin. Kokeilun aikana järjestetyssä tilaisuudessa tosin opin, että pehmopaperit, kuten nessut, sekä jäätelötikut voi laittaa biojäteastiaan. Toimivat kuulemani mukaan hyvänä kuivikkeena biojätteen joukossa. Lisäksi kahvinkeitosta jää jätteeksi suodatinpussit, joita en laittanut bokashiin. Taloyhtiön biojäteastialle on siis yhä käyttöä.

Multaa muuttolaatikosta

Multatehtaan perustin vessan nurkkaan muuttolaatikkoon, nätisti siihen bokashiastian viereen. Kätevintä tehdas olisi laittaa pihalle, mutta kaupunkitakapihalla vipeltää kaikenlaista jyrsijää ynnä muuta eikä minulla ole täysin jyrsijäsuojattua astiaa, joten sisätehdas kuulosti paremmalta ratkaisulta. Sitä se olikin – kunhan hautasin pintaan asti sojottamaan jääneen korren myös multaan. Yllättävän paljon hajua irtosi tuosta rikkaruohon varresta.

Multatehdasta tehdessä isolta tuntunut bokashiastia tuntui vielä isommalta. Piti kaivella aika paljon multaa ja saada sekä mullat että hapattuneet jätteet sekoitettua samaan laatikkoon sotkematta kovin paljon samalla. Pienempi bokashimäärä olisi helpompi käsitellä ainakin sisätiloissa.

Sisällä olevaa multatehdasta oli kuitenkin antoisaa tarkkailla. Laatikon kyljet tuntuivat muutaman päivän ajan lämpimiltä. Ei mitenkään kuumilta, mutta käteen selvästi lämpimiltä. Muutaman päivän jälkeen lämpö laski, eikä bokashista ole lisälämmittimeksi talvipakkasille. Multaantuminen oli hämmentävän nopeaa ja todellakin vain hieman yli kahden viikon jälkeen multatehdas oli työnsä tehnyt. Tuloksena oli muhevaa multaa ja joukosta erotti oikeastaan vain kananmunankuoren palasia.

Takapihalla

Kokeilusta sai osansa myös takapihan viljelylaatikko. Koin kuitenkin vähän hankalaksi taiteilla bokashinesteellä terästetyn kasteluveden kanssa, koska kastelu pitäisi tähdätä vain multaan, ei lainkaan lehdille. Tämän vuoksi pinaattia en kastellut näillä nesteillä lainkaan, valkosipulit ehtivät nauttia muutaman annoksen ja suurimman osan valutin kesäkurpitsalle ja porkkanoille. Kesäkurpitsa kukkii muuten lokakuussa edelleen ja yhä sieltä pukkaa syötävää. Myös porkkanoista tuli tuhteja.

Rusakoita neste ei ainakaan häirinnyt, sillä yksi pitkäkorva jäi kiinni valkosipulirivien välistä. Yhtä valkosipulin vartta oli maisteltu. Pitkäkorvien vuoksi on myös vaikea sanoa, miten punajuuri hyötyi tästä ravinteikkaasta kastelusta, sillä punajuurien naatit katosivat parempiin suihin.

Kokeilu kannustaa jatkamaan

Bokashikokeilun parasta antia on ollut mainiona tukena ja oppaana toiminut WhatsApp-ryhmä. Puuhassa nopeammin edenneiden kysymyksistä sai hyviä vinkkejä omaan, hitaammin edenneeseen projektiin. Pieni yhteisöllisyys oli se tuuppaus, jonka itse tarvitsin bokashoinnin aloittamiseen.

Minulta olisi jäänyt bokashi kokeilematta, jos ei olisi paikkaa eli takapihaa, jossa hyödyntää tuotoksia. Myös astioiden sijoittelu ja multatehtailu voi tuottaa haasteita, jos tilaa on vähän. Tällä hetkellä en saa multatehdasta fiksusti ulos suojaan sateelta ja jyrsijöiltä, joten koko prosessi tapahtuu sisällä. Multatehtaan perustaminen sisällä oli melkoista taiteilua. Kovin usein tehdasta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, joten tämän kanssa pärjännee.

Innostus ja kiinnostus bokashiin kantoi koko kokeilun ajan, eikä homma loppunut pilotin päättymiseen. Toinen astia on jo hyvää vauhtia täyttymässä, joskin bokashointi talven yli vielä arveluttaa: mihin sullon ja tyhjennän multatehtaan? Ehkä tässä vaiheessa vielä isolta tuntunut bokashiastia puolustaa paikkaansa ja tehtailla voi sitten keväämmällä. Kokeilun tulokset näkyvät toivottavasti myös ensi kesänä viljelylaatikon sadonkorjuun aikaan.

Tämän blogin on kirjoittanut Jaana Karmala-Vanamo. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.

Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).

http://liskonainen.blogspot.com/2022/10/biojatteesta-havikkiruuasta-sun-muusta.html

Tämän blogin on kirjoittanut Reetta Suominen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.

Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).

Olen asunut melkein koko elämäni taloyhtiöissä, joissa kierrätys on otettu hyvin huomioon. Helppoa ja mukavaa, itse vaan jaksat lajitella oikeaan saaviin. Tänä vuonna muutin omakotitaloon, jossa ei ole koskaan ollut biojätteen kompostointi mahdollisuutta. Olin tästä jopa hieman järkyttynyt, koska biojätteen laitto sekajätteen sekaan tuntui erittäin väärältä. Muuton yhteydessä kuluja oli aivan älyttömästi ja ensimmäisenä hankintalistalla ei ollut kompostoria. Silmiini osui mahdollisuus osallistua bokashointi kokeiluun ja kiinnostukseni heräsi, en ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut moisesta. Lähdin mukaan puhtaasti siitä syystä, että halusin hyödyntää biojätteet enkä heittää niitä roskiin.

Perehdyin bokashointiin hankkeen tarjoamista tietolähteistä ja etsin muutakin tietoa. Aloitus tuntui hieman haastavalta ja se venyikin kesälomareissun vuoksi. Aluksi tuntui, että miten näitä biojätteitä voi pitää sisällä, lämpösessä, eikö tämä homehdu aivan täysin? Kokemusta kun oli avoimista biojäteastioista, joita joskus tullut vietyä turhan harvoin. Uskalsin kuitenkin aloittaa kokeilun, eikä aloituksen vaikeus ollut esteenä.

Bokashointi eteni hyvin. Astiaa pidettiin varastohuoneessa, joka taisi olla hieman turhan lämmin ja hajuhaittaa ilmeni jonkin verran. Olen hieman suuripiirteinen ihminen, enkä jaksa aina miettiä kuinka paljon jätettä on suhteessa rouheeseen. Rouheen ja hiilen suhde jätteisiin on jäänyt hieman epäselväksi, roiskaisu päälle. En ole myöskään jaksanut pilkkoa biomateriaalia kovin pieneksi, joka edesauttaisi prosessia.

Kesä eteni ja aina välillä tuli käytyä kokeilemassa, että joko sitä fermentointilitkua on alkanut erittymään. Aika monta kertaa kävin kokeilemassa, kunnes noin 8 viikon muhittamisen jälkeen mitta-astian pohjalle lirahti nestettä. Ensimmäiset nesteet käytin kesäkukkien
lannoitukseen kasteluveden mukana. Tässä annostuksessa olin tarkka, en halunnut myrkyttää kasveja.

Pidemmän ajan kuluessa ämpäri tuotti useita mittoja fermentointinestettä. Käytin ne pääsääntöisesti puutarhan kastelussa ravintoaineina. Tomaatit ainakin tykkäsivät! Kokeilin myös putken avausta, mutta sen toimivuudesta ei tietoa. Kamalan hajun sai ainakin aikaiseksi kodinhoitohuoneeseen.

Oli aika keksiä, mitä bokashoidulle materaalille tekisi. Multatehdas kuulosti sitten kuitenki vaikealta ja tähän vaiheeseen oikeastaan oma bokashointi-intoni typpäsi. Olen aloitteleva omakotiasuja, joka juuri ja juuri tunnistaa puutarhassa olevat kasvit. Se, että osaisin vielä hoitaakin niitä on vähän vaiheessa. Tuntui vaikealta alkaa väsäilemään multatehdasta, kun
perushommatkaan eivät vielä suju. En ehkä ollut ajatellut tätä vaihetta käytännössä niin pitkälle. Kivahan sitä jätettä oli keräillä, mutta jatkojalostus olikin eri asia.

Päädyimme siis ostamaan lämpökompostorin. Ilmoitus biojätteen lajittelusta on tehty kunnalle ja sekajätteen tyhjennysväliä pidennetty. Dumppasin jo fermentoituneet biojätteet lämpökompostoriin. Siitä komposti sai hyvät lähtökohdat prosessin käynnistykseen.

Tässä vaiheessa bokashointiastiat eivät olleet enää käytössä. Innostus laski. Kunnes tuli ensimmäinen yhteinen tapaaminen, jossa jaettiin kokemuksia ja sain kuulla, että bokashointi kannattaa lämpökompostoinnista huolimatta. Mielestäni näitä tapaamisia voisi olla esimerkiksi ihan alussa ja joskus keskivaiheilla kokeilua. Whatsapp ryhmä oli hyvä tuki, mutta sain ehdottomasti enemmän innostusta kokeiluun lähitapaamisesta.

Kaikki keinot materiaalien jatko käyttöön ovat ehdottomasti tervetulleita. En ollut koskaan ajatellut biojätteen potentiaalia bokashoinnin kautta. Lisäksi oli hyvä kuulla Salpakierron edustajalta biojätteen kierrätyksestä ja hyödyntämisestä Päijät-Hämeen alueella. Minusta tuntuu, että täällä oikeasti yritetään saada materiaalit mahdollisimman hyvin jatkokäyttöön.

Tällä hetkellä bokashointi on tauolla, mutta uskon palaavani sen pariin vielä pian. Varmaan viimeistään kun lämpökompostori lopettaa toimintansa sään viiletessä ja fermentointilitkulla saisi sen herätettyä. Kokeilu on ollut kaiken kaikkiaan positiivinen ja olen yrittänyt jakaa ilosanomaa muillekin. Läheiseni on innokas tomaatinviljelijä ja voisin kannustaa häntä kokeilemaan bokashointia ensi kesänä. Yhteinen kokemus lannoitteen toimivuudesta olisi mukava jakaa.

Tämän blogin on kirjoittanut Maaret Kurki. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.

Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).

2. VAIHE: MULTAAMINEN

Biojätteiden bokashoinnin toinen vaihe on hapatetun massan sekoittaminen multaan jyrsijöiltä suojatussa astiassa. Menetelmä sopii erinomaisesti:

Hätähousuille

Hapatettu aines murenee hipaisemalla mullan sekaan sekoittaessa. Sopivassa lämpötilassa multaantuminen tapahtuu nopeasti, jopa kahdessa viikossa. Uskomaton väite, joten oli liian piinallista odottaa senkän vertaa ja menin tonkimaan multatehtaana toimivaa muuttolaatikkoa jo puolentoista viikon kuluttua. Melkein kaikki oli kadonnut mullan sekaan! Ainoastaan isot tiiviit avokadon kivet ja jonkinlaisia nahkeita suikaleita, luultavasti vesimelonin paksuista kuorista, oli jäljellä!

Kerrostaloasujille

Multauksen nopeudesta ja helppoudesta yllättyneenä päätin kokeilla, onnistuisiko multaaminen talvella pienen kerrostaloasunnon lämmössä. Siivouskomeroon sijoittamaani isoon saaviin mahtui multaantumaan vähän pienempi määrä hapatettua biojätettä, ehkä jotain 5-10 litran väliltä. Aloin siis unelmoida kerrostaloasujan talvikäyttöön sopivasta pienemmästä hapatusämpäristä. Siivouskomeron uudelleensisustus onnistui ilmeisen hyvin, kun kukaan ei ole vieläkään huomannut siellä möllöttävää omituista multasaavia. Minkäänlaista hajua ei ole, kun peittelin multaantuvat jätteet vielä paksulla kerroksella pihalta kaivamaani kuivaa maa-ainesta. Ja siitä tuskin on huolta, että teini-ikäinen tyttäreni etsisi imuria.

Autottomille

Syksyä kohden alkoi valmistua runsain mitoin ravinteikasta elävää multaa. Vaikuttaa siltä, että ensi keväänä saan kerrostalon yhteispuutarhan istutukset kunnostettua ilman sitä jokakeväistä rääkkiä, jossa ähkyn ja puhisen fillarilla ylämäkeen Jopon tarakka multasäkkejä notkuen.

Hiilijalanjäljen pienentäjille

Multasäkkien siirtelyyn kyllästyneet autoilijatkin varmasti ilahtuisivat kun kevään puutarhatyöt pääsisi aloittamaan päästöttömästi ja bensaa tuhlaamatta, antamalla vanhojen istutusmultien uudistua. Bokashi-kompostoinnin multausvaiheessa fotosynteettiset bakteerit (rhodopseudomonas palustris) sitovat typpeä ja hiiltä, ja koko prosessin hiilipäästöt ovat huomattavasti tavallista kompostointiakin pienemmät. Multaamalla säästytään myös jätteiden kuljettamisesta syntyviltä kuluilta ja päästöiltä.

Yhteisöllisille

Jos multaamisvaiheen toteuttaminen tuntuu kerrostaloasujalle haastavalta, niin voihan ämpärin hapattuneen sisällön viedä tavalliseen tapaan taloyhtiön biojäteastiaan. Hanasta on valutettu nestettä, joten poisvietävää on jäljellä vain osa alkuperäisestä eikä kippausta tarvitse tehdä kuin kerran kuukaudessa. Jätteenkäsittelylaitoksessa hapatti sitten muuttuu mullaksi ja autojen biokaasuksi. Tai ehkäpä joku tuttava voisi haluta hakea maata parantavaa elämää tulvivan ämpärillisen omalle pihalleen? Kuinkahan monta omenaa kehtaisi pyytää maksuksi?