Change(K)now! aims to promote a change of mindset in food supply systems from disposable to reusable crockery and packaging for different types of use.
The INTERREG Baltic Sea Region programme is funding the project activities, which are being carried out by more than 20 partners.
The purpose of the 2nd General Assembly was the finalisation of the draft solutions and test plans for 4 thematic pilots.
Dinner together in the old town to encourage networking and partnerships.
Acknowledgement
Change(K)now! project is co-funded by Interreg Baltic Sea Region. The project’s main objective is a mindset change from single-use to circular or multiple-use of food delivery systems in cities and residents of the Baltic Sea Region.
Pakkauskehityksessä on löydettävä tasapaino usean näkökulman ja vaatimuksen välillä. Kierrätettävyyden, muovin vähentämisen ja hiilijalanjäljen pienentämisen lisäksi valintoihin vaikuttavat elintarvikkeen säilyvyysaika ja laatu, pakkauksen toimivuus ja houkuttelevuus, materiaalin uusiutuvuus sekä pakkaus- ja kierrätyskustannukset.
Ihanteelliset pakkaukset auttavat pienentämään ruokahävikkiä ja käyttävät nuukasti optimaalisia pakkausmateriaaleja ilman että se heikentää pakkauksen ominaisuuksia tai kuljetuksen aikaista kestävyyttä.
Ammattikeittiössä ja etenkin tuotantokeittiössä käsitellään arvoketjun yläjuoksun eli elintarviketuotteen valmistajien, tukkukauppojen ja kuljetusyritysten käyttämiä pakkauksia.
Paljonko syntyy pakkausjätettä kun ammattikeittiössä tuotetaan miljoona lounasta?
EU:n pakkausdirektiivi edellyttää mm., että pakkausten määrä vähenee 5 % vuoteen 2030 mennessä, 10 % vuoteen 2035 mennessä ja 15 % vuoteen 2040 mennessä. Miten tähän tavoitteeseen päästään ammattikeittiössä? Millaisia muutoksia ja kehitystoimia tarvitaan koko arvoketjussa?
Vuonna 2021 EU:ssa syntyi yhteensä84,3 miljoonaa tonnia pakkausjätettä, mikä on 4,8 miljoonaa tonnia enemmän kuin vuotta aiemmin. Suurin osa pakkausjätteestä oli paperia ja kartonkia (40,3 %), minkä jälkeen suurimmat kategoriat olivat muovi (19 %), lasi (18,5 %), puu (17,1 %) ja metalli (4,9 %).
Uusien EU sääntöjen tavoitteena on vähentää pakkausjätteen määrää sekä uudelleenkäyttää ja kierrättää pakkauksia. Säännöt keskittyvät erityisesti muovipakkauksiin, sillä ne ovat erityisen haitallisia ympäristölle.
Ammattikeittiön näkökulmasta seuraavat säännöt on huomioitava elintarvikkeiden hankinnoissa, ruokatuotannossa ja ruuan jakelussa.
asetetaan tavoitteita pakkausten määrän vähentämiselle (5 % vuoteen 2030 mennessä, 10 % vuoteen 2035 mennessä ja 15 % vuoteen 2040 mennessä)
kielletään tietyt muovipakkaukset: erittäin ohuet muovipussit, muovipakkaukset tuoreille hedelmille ja vihanneksille, pienet yksittäispakkaukset kastikkeille, sokerille ja vastaaville tuotteille, pienoiskokoiset kosmetiikkapakkaukset sekä matkalaukkujen muovikääreet lentokentillä tammikuusta 2030
kielletään tammikuusta 2030 alkaen pysyvät orgaaniset yhdisteet (niin sanotut ikuisuuskemikaalit), joita käytetään tekemään ruokapakkauksista tulen- ja vedenkestäviä ja joilla voi olla terveysvaikutuksia
edistetään pakkausten uudelleenkäyttöä ja mahdollisuuksia täyttää ne uudelleen asettamalla tavoitteita uudelleenkäytettäville pakkauksille ja antamalla kuluttajille mahdollisuus tuoda omat astiat noutoruoalle ja -juomille
vaaditaan, että jäsenmaat kannustavat hanaveden tarjoiluun uudelleenkäytettävässä tai -täytettävässä muodossa ravintoloissa, kanttiineissa, baareissa, kahviloissa ja pitopalveluissa
otetaan käyttöön tiukempia kriteereitä kierrätettävyydelle
Acknowledgement
Change(K)now! project is co-funded by Interreg Baltic Sea Region. The project’s main objective is a mindset change from single-use to circular or multiple-use of food delivery systems in cities and residents of the Baltic Sea Region.
Credit: Behoerde fuer Umwelt Energie Klima Agrarwirtschaft
Tutkittua tietoa tilanteeseen kun teemme valinnan käytämmekö kertakäyttöisiä vai uudelleenkäytettäviä ruokailuvälineitä. Kyse on siis kiertotalouden edistämisestä.
Many EU funded projects have grasped the idea to involve different stakeholder groups into the project execution. The multi-actor approach and quadruple helix model have became a real tool and concept for project managers.
The idea is to promote diverse stakeholder groups participation into project planning and implementation. Stakeholders provide insights and feedback to project execution. They guide it as an local Advisory Board. When it comes the time to exploit the project results, the active and powerful stakeholder members become agents and ambassadors to amplify project activities on replication and exploitation of results.
In the INTERREG Baltic Sea Region project Change(K)Now! we aim to impact on food packaging practices in the institutional catering value chain.
The value chain mapping (see the pic below) assists to identify the relevant stakeholder members who have interest of and power to influence on the institutional catering value chain. In the project we explore the material- and associated information processes, as well as we aim to grasp the overall management principles and policies associated to the institutional catering value chain.
The value chain map of the institutional catering in Lahti primary schools and kindergarten, 2024
The project team together with stakeholders has defined the following Circular Economy goals for the value chain of the institutional catering in Lahti primary schools and kindergarten.
Ronald Ssembajwe |GIS/RS Specialist | Makerere University | +256-706-469640 |ronaldnazirite@gmail.com
The study which is conducted by a young scientists Mr Ronald Ssembajwe proofs the concept: it’s possible to locate dumpsites, particularly large and illegal ones, in Sierra Leone in Freetown district using open source satellite data. In addition it’s proven that it’s possible to monitor methane emissions directly from dumping sites.
This study has received the funding from the Ministry of Foreign Affairs of Finland and Finnpartnership programme under grant agreement No. UHA2023-000504 – Freetown Waste Management Transition 2035 Towards Circular Economy. The grant has been addressed to Smart & Lean Hub Oy, Finland, which has ordered this study.
Tuula Löytty1, Sami Rantamäki2, Hannamaija Fontell2, Kalle Karlsson1
1Smart & Lean Hub Oy, Finland2
Biolan Oy, Finland
Abstract
Background: Finnish policymakers issued a new community waste law in 2022. The municipalities launch the law implementation and are responsible for the supervision. The law aims to increase households’ food waste recycling.
Problem: The waste law implementation and supervision increase authorities’ workload and public costs. Public servants manage the households’ compost register and carry out compost audits on-site.
The challenge: The challenge is to put in place the new waste management law with the lowest public costs.
Purpose: The research addresses the validation of the pioneering IT solution. The IT solution promotes households’ bio composting and aims to ease waste management authorities’ workload by fostering eGovernment.
Methods: The intervention is to deliver the IoT-sensor-equipped bio composter and associated applications. The research applies a mission-oriented approach. It establishes a place-based, multi-actor, participatory, and open innovation testbed at Living Lab. It leverages the Lean Startup process and SWOT analysis. The research method complies with Responsible Research and Innovation principles.
Conclusions: The IoT-sensor-equipped bio-composter is a feasible solution. Municipality waste management authorities consider the IoT-sensor-equipped solution not beneficial from their perspective. The eGovernment strategy is not a driver in this case. Remote bio composter mapping and monitoring could be a future tool for real estate maintenance companies.
Key words
legislation, municipality, food waste, recycling, bio composter, Living Lab, Internet of Things, eGovernment, city region food systems
The international journal AGRIS on-line Papers in Economics and Informatics is a scholarly open access, blind peer-reviewed by two reviewers, interdisciplinary, and fully refereed scientific journal.
AGRIS on-line Papers in Economics and Informatics accepted to publish our paper. The journal is no. 3/2023, September.
Tämän blogin on kirjoittanut Tiina Manninen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Aloitin hajuttoman kompostoinnin innoissani kesälomani jälkeen heinäkuun puolivälissä. Olin katsellut jo kevään puutarhamessuilla, josko hommaisi pöntöt ja rouheet messuhintaan mutta käteen tarttui lähinnä kukkasipuleita. Kaihoissani kuitenkin katselin naapurin rehevää puutarhaa. Hän aloitti bokashin jo edellisenä vuonna ja on asiasta kovin innoisaan ja siitä se into pikkuhiljaa tarttui. Suurin hyöty ja enisijainen motiivi tietysti on ja oli jätteen määrän vähentäminen ja sitä kautta rahan säästö.
Olikin ihana ylläri päästä koeryhmään, asiaa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Uskomatonta nähdä kuinka paljon vähemmän sekajätettä nyt tulee kun kaikki biohajoava menee bokashiin. Itelläni ei tosiaan ollut vielä hommattuna perinteistä kompostia, se kun tuppaa haisemaan niin olen jotenkin vältellyt sen laittamista, häpeäkseni tunnustan asian.
Bokashoinnin aloittamisen jälkeen välittömästi näytti tapahtuvan aivoissani jotain. Sellaista, että ensinnäkin kiinnittää huomioita jätteen määrään, toisekseen miettii ruuanlaittotapaa, jotta siitä tulisi mahdollisimman vähän jätettä -koska niitä jämiä nyt ei vain enää heitetä sekajätteeseen kuten ennen, tämän teroitin teinillekin. Luulin olevani jo aika tarkka keittiössä. Meillä ei mene ruokaa roskiin muutenkaan juuri ollenkaan, kaikki syödään tai jatkojalostetaan. Esim. kun teen mehua niin siitä jäävä kuitu mehustimen reunoilla menee gluteenittomaan leipään massaksi. Jääkaappiin jäävät juustonkannikat menevät koiran maku/koulutuspaloiksi jne. Perunaa emme syö joten sen kuoria ei tule. Koirataloudessa on yllättävän helppoa kun kurkun ja paprikan ym jämät menevät parempiin suihin. Käyttämäni kasvikset ovat lähes aina luomua niin kuoretkin voi antaa koiralle. No, kyllä sinne bokashiin sitten kuitenkin alkoi jätettä tulla, hitaammin kuitenkin kuin luulin. Kesäaikana ei paljoakaan juureksia tullut käytettyä joten sitruunan ja mintun jämät makuvesistä ja salatinkannat alkoivat pikkuhiljaa täyttää sankoa. (video liitteenä) Uskomattoman paljon tuonne pikkuruiseen sankoon menee tavaraa, väliin hiiltä ja rouhetta, vau! Nestettä tuli tasaiseen tahtiin ja kukat saivat ravinetta. Kivaa puuhastelua vaikka muu perhe ei niin innoissaan asiasta olekaan, olisi vain pitänyt aloittaa heti sankot saatuani jottei kesä olisi loppunut kesken ja ulkona olisi lämpöä multatehtaalle. Ja huopatossut pitää kyllä laittaa sankon pohjalle, se muuten raapii mukavasti puulattian kun on niin painava 😀
Innolla odotan ensi kesää ja uutta multaa syntyväksi. Mahdottoman iso kiitos tälle kokeilulle ja Cities 030 hankeelle.
Lahti Living Lab bokashi kokeilun satoa. Videon kuvannut Tiina Manninen.
Tämän blogin on kirjoittanut Satu Salkunen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Olin ollut kiinnostunut bokashoinnista jo pidemmän aikaa, mutta olin ollut hieman skeptinen siinä suhteessa, että jaksaisinko perehtyä kaikkiin aineisiin ja tulisiko sitä sitten tehtyä kuitenkaan kunnolla.
Lisäksi alkuinvestoinnin suuruus hirvitti, jos bokashointi ei sitten ottaisikaan niin sanotusti tuulta purjeisiinsa. Olin siis onnellinen, kun tarjoutui tämä mahdollisuus kokeilla testiryhmän mukana, miten bokashointi taloudessamme sujuisi.
Aloitin innokkaasti, hain heti ensimmäisenä ämpärit, luin ja tutkin asiaa. Ymmärsin, ettei kyse olekaan välttämättä niin monimutkaisesta prosessista, kuin olin pelännyt. Aloin pilkkoa biojätteet pienemmiksi kuin aikaisemmin, ja keräsin ne yhteen astiaan päivän aikana, ja tyhjensin sen sitten illalla bokashointiämpäriin ja ripottelin tarvittavat rouheet päälle. Alku sujui mainiosti ja jaksoin pilkko biojätteitä. Ensimmäinen kompastuskivemme tuli siinä, että perheessä on 2 esiteiniä, joille en tullut heti alusta asti opettaneeksi bokashointia. Virhe. Biojäteämpäri täyttyi kesän aikana isoilla jätteillä, ja eihän niitä sitten huvittanut pilkkoa itsekään pienemmiksi, ja alkoi tapahtua “ohivuotoa” tavalliseen lämpökompostoriin.
Mietin jo, että pitääkö tämä testaus luovuttaa, mutta sitten hoksasin, että bokashointiämpärithän tulee muhituttaa jonkin aikaa ennen multatehtaaseen laittamista joka tapauksessa, joten vahinkoa ei sinällään ole tullut. Jätin siis ekan ämpärin muhimaan, vaikka se olikin vielä vajaa, kun sitä ei ollut availtu vähään aikaan. Meni pidemmän aikaa, että aika ja kärsivällisyys ei riittänyt ottaa oppituokiota lasten kanssa, joten meillä mentiin hieman hybridimallilla, osa päätyi bokashointiin ja osa lämpökompostoriin. Tuo biojäteastian tyhjentäminen lämpökompostoriinkaan kun ei ole kuitenkaan kenenkään lempihommaa perheessä, otimme nyt opetustuokion, ja opetin loputkin perheestä bokashoinnin saloihin. Talvella kun biojätteiden kärrääminen kompostoriin kiinnostaa ketään vielä vähemmän, vaikka normaali kompostointi onkin ollut perheen rutiini jo ennen lasten syntymää.
Nyt sujuu paljon kivemmin biojätteiden kanssa, kun lapsetkin tietää homman, ja iltaisin tyhjennän vain bokashisankoon biojätteet ja lisään rouheet. Ensimmäinen multatehdas on muhimassa, näyttää toistaiseksi siltä, että hyvää multaa on tulossa! On ihanaa, kun biojätteet ei haise keittiössä, eikä niitä kerry odottamaan kompostiin vientiä useita kippoja tai kuppeja, vaan iltaisin voi vaan tyhjentää bokashiin kaikki, ja taas on tyhjä astia seuraavaa päivää varten!
Kenelle bokashointi sopii? Kenelle tahansa, joka viitsii hieman perehtyä bokashin menetelmiin, ja erityisesti niille, jotka ovat hajuherkkiä eivätkä siedä turhia tuoksuja (tai banaanikärpäsiä :D) ympärillään.
Tämän blogin on kirjoittanut Jaana Martikainen. Hän osallistuu Lahti Living Lab:n toteuttamaan bokashi kokeiluun kesän ja syksyn 2022 aikana.
Kokeilu kuuluu laajaan Cities2030 hankkeeseen, jota rahoittaa Horizon2020 EU-ohjelma (www.cities2030.eu).
Amatööristä bokashoijaksi – multaa banaaninkuorista ja kahvinporoista?
Reilun kolmen kuukauden kokeilun aikana ehdin juuri ja juuri käsittelemään yhden bokashiastiallisen biojätettä bokashointipakkauksen avaamisesta multatehtaan tyhjentämiseen. Hitainta oli täyttää 16 litran bokashiastiaa kahden hengen taloudessa. Biojätteen hapattaminen ja multatehtailu sujuivat sen sijaan nopeasti, kumpikin noin kahdessa viikossa.
Bokashiin vai biojäteastiaan
Ruokahävikkiä kahden hengen taloudessa tuli ilahduttavan vähän. Vasta lähes kahden kuukauden täyttämisen jälkeen jouduin laittamaan astiaan homehtumaan päässyttä leipää. Vähän kärjistettynä astiaan tuntui päätyvän enimmäkseen banaaninkuoria ja kahvinporoja. Syntyvän jätteen määrää kuvaa, että kahden hengen taloudessa kuitenkin vain toinen juo kahvia. Bokashoitavaksi päätyi pääasiassa kasviperäisiä jätteitä ja jännitystä aiheuttivat savukalan jäänteet, joiden odotin tuoksahtavan astiassa. Mutta ei suinkaan: sinne ne katosivat hajuttomasti muun jätteen joukkoon.
Bokashiastian ihanteellinen täyttötahti olisi varmaan vähän ripeämpi kuin kokeilussa toteutunut, sillä täyttämisessä oli ajoittain useampi välipäivä. Astian hidas täyttyminen ei kuitenkaan aiheuttanut haju- tai muita haittoja. Onneksi on pieni takapiha ja keittiössä syntyvien jätteiden lisäksi mukaan kitkin esimerkiksi voikukkia, jotta bokashiin olisi jotain täytettä.
Kokeilun aikana vain kananluut päätyivät taloyhtiön biojäteastiaan, käytännössä kaikki muu meni bokashiin. Kokeilun aikana järjestetyssä tilaisuudessa tosin opin, että pehmopaperit, kuten nessut, sekä jäätelötikut voi laittaa biojäteastiaan. Toimivat kuulemani mukaan hyvänä kuivikkeena biojätteen joukossa. Lisäksi kahvinkeitosta jää jätteeksi suodatinpussit, joita en laittanut bokashiin. Taloyhtiön biojäteastialle on siis yhä käyttöä.
Multaa muuttolaatikosta
Multatehtaan perustin vessan nurkkaan muuttolaatikkoon, nätisti siihen bokashiastian viereen. Kätevintä tehdas olisi laittaa pihalle, mutta kaupunkitakapihalla vipeltää kaikenlaista jyrsijää ynnä muuta eikä minulla ole täysin jyrsijäsuojattua astiaa, joten sisätehdas kuulosti paremmalta ratkaisulta. Sitä se olikin – kunhan hautasin pintaan asti sojottamaan jääneen korren myös multaan. Yllättävän paljon hajua irtosi tuosta rikkaruohon varresta.
Multatehdasta tehdessä isolta tuntunut bokashiastia tuntui vielä isommalta. Piti kaivella aika paljon multaa ja saada sekä mullat että hapattuneet jätteet sekoitettua samaan laatikkoon sotkematta kovin paljon samalla. Pienempi bokashimäärä olisi helpompi käsitellä ainakin sisätiloissa.
Sisällä olevaa multatehdasta oli kuitenkin antoisaa tarkkailla. Laatikon kyljet tuntuivat muutaman päivän ajan lämpimiltä. Ei mitenkään kuumilta, mutta käteen selvästi lämpimiltä. Muutaman päivän jälkeen lämpö laski, eikä bokashista ole lisälämmittimeksi talvipakkasille. Multaantuminen oli hämmentävän nopeaa ja todellakin vain hieman yli kahden viikon jälkeen multatehdas oli työnsä tehnyt. Tuloksena oli muhevaa multaa ja joukosta erotti oikeastaan vain kananmunankuoren palasia.
Takapihalla
Kokeilusta sai osansa myös takapihan viljelylaatikko. Koin kuitenkin vähän hankalaksi taiteilla bokashinesteellä terästetyn kasteluveden kanssa, koska kastelu pitäisi tähdätä vain multaan, ei lainkaan lehdille. Tämän vuoksi pinaattia en kastellut näillä nesteillä lainkaan, valkosipulit ehtivät nauttia muutaman annoksen ja suurimman osan valutin kesäkurpitsalle ja porkkanoille. Kesäkurpitsa kukkii muuten lokakuussa edelleen ja yhä sieltä pukkaa syötävää. Myös porkkanoista tuli tuhteja.
Rusakoita neste ei ainakaan häirinnyt, sillä yksi pitkäkorva jäi kiinni valkosipulirivien välistä. Yhtä valkosipulin vartta oli maisteltu. Pitkäkorvien vuoksi on myös vaikea sanoa, miten punajuuri hyötyi tästä ravinteikkaasta kastelusta, sillä punajuurien naatit katosivat parempiin suihin.
Kokeilu kannustaa jatkamaan
Bokashikokeilun parasta antia on ollut mainiona tukena ja oppaana toiminut WhatsApp-ryhmä. Puuhassa nopeammin edenneiden kysymyksistä sai hyviä vinkkejä omaan, hitaammin edenneeseen projektiin. Pieni yhteisöllisyys oli se tuuppaus, jonka itse tarvitsin bokashoinnin aloittamiseen.
Minulta olisi jäänyt bokashi kokeilematta, jos ei olisi paikkaa eli takapihaa, jossa hyödyntää tuotoksia. Myös astioiden sijoittelu ja multatehtailu voi tuottaa haasteita, jos tilaa on vähän. Tällä hetkellä en saa multatehdasta fiksusti ulos suojaan sateelta ja jyrsijöiltä, joten koko prosessi tapahtuu sisällä. Multatehtaan perustaminen sisällä oli melkoista taiteilua. Kovin usein tehdasta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, joten tämän kanssa pärjännee.
Innostus ja kiinnostus bokashiin kantoi koko kokeilun ajan, eikä homma loppunut pilotin päättymiseen. Toinen astia on jo hyvää vauhtia täyttymässä, joskin bokashointi talven yli vielä arveluttaa: mihin sullon ja tyhjennän multatehtaan? Ehkä tässä vaiheessa vielä isolta tuntunut bokashiastia puolustaa paikkaansa ja tehtailla voi sitten keväämmällä. Kokeilun tulokset näkyvät toivottavasti myös ensi kesänä viljelylaatikon sadonkorjuun aikaan.
Smart & Lean 